Sįenįkįįhdytįn    

Oletteko joskus yrittäneet toimia ripeästi kaupassa Keravalla? Minäpä olen. Monesti ajattelee, että käynpä ihan pikaisesti pistäytymässä viime hetken asioilla kun bussi lähtee vasta kymmenen minuutin päästä tai kun harraste-aktiviteetti alkaa vasta hetken kuluttua. “Hyvinhän tässä ehtii!” - ja mitä vielä. Kaupan oviaukossa iskee ensimmäinen epätoivon aalto, kun köyhä nuoriso hengaa kivasti tuulikaapissa. Tästä pääsee vielä yli (tai läpi), mutta odottakaahan vain! Seuraa hankalampi koitos.  Juuri, kun kävelyvauhdin saa kiihdytettyä sopivaksi, joutuu hidastamaan askelluksensa nonchalantin kertymän rytmiin. Näitä perkeleitä löytyy kaikenikäisiä ja -näköisiä, mutta useimmiten kyseessä on muutama nuori mies, joiden elämä on siistiä. Ei ole kiirettä. Carpe diem - ‘Poimi päivä’, ja käytä se rennosti chillaten.  On tärkeää kävellä rivissä jättäen juuri sopivankokoiset välit: välistä ei saa mahtua mutta koko käytävä pitää hyödyntää. Hyvällä tuurilla käytävän sivulle osuu levennys, jonka kautta voi sujahtaa kissamaisen näppärästi ohi. Huonolla tuurilla täytyy yrittää herättää huomiota. Kädet puristuvat nyrkkiin ja silmiin syttyy julmistunut katse, mutta vielä ehtii jos oikein nopeasti pääsee halajamansa tuotteen luokse. No ei todellakaan pääse. Edessä on lapsiperhe. “ÄITIÄITIÄITIÄITI!” huutaa pikku pellavapää vailla mitään sanottavaa; jottei olemassaolonsa unohdu. Lelumiekka tanassa kohti rynnistävän lapsen väistäminen onnistuu juuri ja juuri. Aivoihin sattuu. Äiti saapuu paikalle kailottaen: “Veeti-Jorma Alexander Nicholas Järvisätkin!”. Lasta ei saa kieltää, mutta kaupan muille asiakkaille on syytä hienovaraisesti tiedottaa, että aika hieno nimi muuten annettiin tälle meidän pikku ritarille. Veren maku kirpoaa suuhun, mutta kaivattu tuote sijaitsee tutulla hyllyllään. Ei hätää, paitsi että hyllyn edessä on uusi nonchalantti-instanssi. Menetellään edellisen tavoin. Napataan tuote ja otetaan suunta kassalle. Kassa on amis. Amikselle on sattunut hankala kinkkupaketti, jonka hintaa ei siis löydy niinku mistään. Hän pirauttaa muutamalle mentorille ongelman ratkaistakseen.

Lopulta kinkun hinta saadaan sovittua närkästyneen ja kuluttajatietoisen asiakkaan kanssa ja vuoro siirtyy itselle, mutta ei sillä mitään väliä enää ole. Bussi on mennyt, aktiviteetista myöhästytty.

Loppuun tanka:

Kelvotonta on

elämäntapalahnuus.

Kohta saattaapi

sanoa kannustaen

fissiopommini pam.