Sįenįkįįhdytįn    

Jälleen on uusi aihealue avattu. Päivässä ehtii monenlainen asia ärsyttää, eikä niistä kaikista millään ehdi vaahdota suullisesti. Kerätkäämme siis niitä tänne muistiin! Ärsytyksen aiheella - on se sitten pseudoliberaalit filokoprit (näppärä sanaleikki) tai Britney Spearsin Wommmmanizer - ei ole minkäänlaisia rajoituksia. Tulkaa, iloiset veikkoseni, siirtämään yhteiskuntamme virheet sydämeltänne Sienikiihdyttimeen muussautumaan.
Heitänkin nyt ensimmäisen kiven ja kerron, kuinka aamuisen R-kahvin saantini estyi, saaden mieleni merkonomien kioskin sumppiakin katkerammaksi.

Kello oli vähän yli yhdeksän tänä aamuna, kun väristen ja väsyneenä lampsin R-kioskille hakemaan mehevää Juhlamokkaa.  Syy riistohintaisen kupillisen suosimiseen on lähinnä nerokas muovikansi, jonka nokasta kahvin voi nopeasti hörppiä heittämättä sitä kuitenkaan päälleen. Saavuttuani kioskille oli pettymys suuri, kun tavallisesti niin rauhallisen Ärrän ovelta tunkikin populaa ulos asti. Välitunnin erittäin rajallisen keston takia jouduin kääntymään takaisin.

Myöhemmin samana päivänä kioski oli jo vähän rauhoittunut, vaikka parveilua oli vieläkin havaittavissa. Tunnistin joukosta myös Sipoon Sanomien toimittajan, joten arvelin kioskin täyttävän vuosia ja tarjoavan Nikkiläläisille jotakin ilmaista (!!). Arvelin väärin. Todellinen syy oli erään äitini ikäisen laulajattaren konsertti, jonka lippuja kioskilla myytiin. Olin samalla järkyttynyt ja sanoinkuvaamattoman pettynyt. Nikkilä oli siis evännyt kunnon ihmisiltä kioskipalvelut päästäkseen katselemaan tsiljoonan metrin päästä ja huonolla äänentoistolla tätä ikikireää “popin kuningatarta”. Kolmessa tunnissa Suomen kansa ehti haalia itselleen lippuja lähes 9 miljoonalla eurolla. Hävetkää, on sentään lama!

Tänä iltana Kuningatar myhäilee tyytyväisenä käydessään yöpuulle, löysätessään takaraivossaan piilossa törröttävän ihonkiristysruuvin.     Lurpsista!

- Ilkka