EI SAATANA. Joku kolmannen asteen hintikka käyttää kerrostalossamme akkuporakonetta iltasella. Tietenkin porauskohde sijaitsee suoraan huoneeni yläpuolella, patterin vieressä (!). Toimintaa on jatkunut jo kymmenen minuuttia, JA MINULTA HAJOAA PÄÄ. Olen juuri ollut kolme päivää kuumeessa, ja päätä särkee jo valmiiksi. Ääni on suorastaan infernaalinen! Njaaararrgghjjfkh.
~Iikka
Ei jumalauta! Kotiteollisuus -yhtyeen uusi albumi ‘Ukonhauta’ sisältää kappaleen nimeltä ‘Taivas tippuu’. Olen kuunnellut kipaleen pariin otteeseen, enkä löydä viitteitä nestemäisestä teemasta. Kyllä Koko Suomen Suosikkiäijän pitäisi hiukan miettiä suomen kieltä, bändi kuitenkin soittaa suomirockia.
(Levy on muutenkin kehnohko)
~Iikka
Oletteko joskus yrittäneet toimia ripeästi kaupassa Keravalla? Minäpä olen. Monesti ajattelee, että käynpä ihan pikaisesti pistäytymässä viime hetken asioilla kun bussi lähtee vasta kymmenen minuutin päästä tai kun harraste-aktiviteetti alkaa vasta hetken kuluttua. “Hyvinhän tässä ehtii!” - ja mitä vielä. Kaupan oviaukossa iskee ensimmäinen epätoivon aalto, kun köyhä nuoriso hengaa kivasti tuulikaapissa. Tästä pääsee vielä yli (tai läpi), mutta odottakaahan vain! Seuraa hankalampi koitos. Juuri, kun kävelyvauhdin saa kiihdytettyä sopivaksi, joutuu hidastamaan askelluksensa nonchalantin kertymän rytmiin. Näitä perkeleitä löytyy kaikenikäisiä ja -näköisiä, mutta useimmiten kyseessä on muutama nuori mies, joiden elämä on siistiä. Ei ole kiirettä. Carpe diem - ‘Poimi päivä’, ja käytä se rennosti chillaten. On tärkeää kävellä rivissä jättäen juuri sopivankokoiset välit: välistä ei saa mahtua mutta koko käytävä pitää hyödyntää. Hyvällä tuurilla käytävän sivulle osuu levennys, jonka kautta voi sujahtaa kissamaisen näppärästi ohi. Huonolla tuurilla täytyy yrittää herättää huomiota. Kädet puristuvat nyrkkiin ja silmiin syttyy julmistunut katse, mutta vielä ehtii jos oikein nopeasti pääsee halajamansa tuotteen luokse. No ei todellakaan pääse. Edessä on lapsiperhe. “ÄITIÄITIÄITIÄITI!” huutaa pikku pellavapää vailla mitään sanottavaa; jottei olemassaolonsa unohdu. Lelumiekka tanassa kohti rynnistävän lapsen väistäminen onnistuu juuri ja juuri. Aivoihin sattuu. Äiti saapuu paikalle kailottaen: “Veeti-Jorma Alexander Nicholas Järvisätkin!”. Lasta ei saa kieltää, mutta kaupan muille asiakkaille on syytä hienovaraisesti tiedottaa, että aika hieno nimi muuten annettiin tälle meidän pikku ritarille. Veren maku kirpoaa suuhun, mutta kaivattu tuote sijaitsee tutulla hyllyllään. Ei hätää, paitsi että hyllyn edessä on uusi nonchalantti-instanssi. Menetellään edellisen tavoin. Napataan tuote ja otetaan suunta kassalle. Kassa on amis. Amikselle on sattunut hankala kinkkupaketti, jonka hintaa ei siis löydy niinku mistään. Hän pirauttaa muutamalle mentorille ongelman ratkaistakseen.
Lopulta kinkun hinta saadaan sovittua närkästyneen ja kuluttajatietoisen asiakkaan kanssa ja vuoro siirtyy itselle, mutta ei sillä mitään väliä enää ole. Bussi on mennyt, aktiviteetista myöhästytty.
Loppuun tanka:
Kelvotonta on
elämäntapalahnuus.
Kohta saattaapi
sanoa kannustaen
fissiopommini pam.
Nyt potuttaa. Olin äsken katselemassa Helsingin kuvataidelukion Vanhojen tansseja. Se oli kivaa. Harmi vain, että yleisö oli täynnä ilmiselviä mulkkuja. Aluksi kaikki oli hyvin, mutta sitten tanssijat saapuivat sisään. Heti jokaikisen piti nousta seisomaan ja näppäilemään valokuvia omasta pikku Piritasta, joka nyt niin hienosti siellä saapastelee. Jumalauta, en nähnyt enää yhtään mitään! Paskaa. Innokas mieshenkilö vieressäni intoutui lopulta kiipeämään tuolilleen, ja totta kai sieltä piti myös pudota. Ihmiset ovat niin huomionhakuisia, HUAAAAAHHHH.
Mieltäni lohdutti huomattavasti polkkanumero, joka muistutti suuresti moshpittiä.
~Iikka
Olen jutellut verkossa erään henkilön kanssa, jota nimitän nyt leikkisästi ‘Kyrväksi’. Tämä ‘Kyrpä’ harjoittaa evankeliointia helluntaiseurakunnan nimissä. Hän ei omien sanojensa mukaan häpeä uskoaan. Harmi vain, että hyvin moni (mukaanlukien allekirjoittanut) häpeää hänen uskoaan. Onhan se ihan okei, että uskoo johonkin. Jos kuitenkin hankkii t-paitoja homoilla sloganeilla, esim. ‘Saatanalla on aivovaurio’, täytyy jossain olla jotakin vikaa. Onko usko aitoa, jos siitä pitää tehdä niin suuri numero? Käytetäänkö uskoa silloin vain statussymbolina? Vaiko keinona erottua joukosta (samasta syytetään saatananpalvojia, heh)? En kestä, jos kristinuskosta tulee muoti-ilmiö, ernuuden tapaan.
Pari lainausta kaverilta:
“Uskonto tappaa. Jeesus pelastaa.”
“Elämäni paras päätös oli kääntyä helluntailaiseksi.”
KUVOTTAVAA. Miten heikko ihmisluonne antaa koko elämänsä jonkin sellaisen käsiin, mistä ei ole mitään pitävää näyttöä? Onko Jeesus ilmestynyt hänelle? Miksi juuri kristinusko? Eikö Islam antaisi ihan yhtä hyvin vastauksia elämän kysymyksiin? Jokin koira tässä nyt on haudattuna.
www.veriryhma.org -suosittelen.
Kristinusko on paskaa.
~Iikka
______________________________
Kiitos, asiallista sorsintaa. Uskontolinjalla lienee hyvä jatkaa, saadaanpahan herätettyä ehkä keskusteluakin.
Jos joku tämän herran kaltainen apina sattuu myötävaikuttumaan tästä tekstistä, kehotan lämpimästi pysymään kanavalla.
-Ilkka
Joskus, kun minulla on hyvin tylsää, lankean rämpyttämään Irc-galleria -sivuston ’satunnainen’ -painiketta. Usein näin tehtyäni en ole ainoastaan tylsistynyt, vaan myös vittuuntunut. Kuten nyt.
Törmään yhä useammin henkilöihin, joita nimitän nyt leikkisästi ‘homoiksi’. He ovat noin 16-21 vuotiaita. Heidän oletuskuvansa ovat yleensä hyvin suttuisia, tai he eivät esiinny niissä itse. Sivun vasemmassa laidassa näkyvä yhteisöpalkki pullistelee kaikista oikein ihanista verkostoista. Kattavina esimerkkeinä toimivat ‘SUOMI SUOMALAISILLE’ (mielipiteet), ‘VALKOLEIJONAKUNTA’ (minä ja muut), ‘AMIS HOT, LUKIO NOT’ (koulu ja opiskelu), ‘LUKIO? MIKÄS VITUN HINTTI BUNKKERI SE ON!?’ (koulu ja opiskelu) sekä ‘NAISIA EI HAKATA!!!’ (rakkaus). Luit aivan oikein, kaikki kirjaimet kirjoitetaan isolla. Lisäksi heidän kuva-albuminsa ovat täynnä kuvia autoista, mopoista ja litrakaupalla olutta nauttivista miehenköriläistä, jotka lähes poikkeuksetta ovat IHAN VITUN RUMIA. Päiväkirjaansa he kirjoittavat, skarpista ulkokuoresta huolimatta, sydäntäraastavaa tekotaiteellista paskaa. Kaikki merkinnät kertovat siitä 13-vuotiaasta lyylistä, jonka kanssa tuli viikonloppuna peuhattua. Sen lyhyen, tytön mielestä epäreilun ja kivuliaan aktin aikana on tietenkin roihahtanut liekkeihin vuosisadan rakkaustarina. Teksteissä nämä teiden ritarit ilmaisevat kaipuunsa näitä elämänsä naisia kohtaan, jotka eivät halua heitä tavata. Mutta elämä jatkuu, ensi viikolla alla vikisee jo sen 13-vuotiaan 12-vuotias serkku. Näissä hemmoissa lepää ISÄN MAAMME tulevaisuus. Hyvältä näyttää. Parhaita kansallistunnon kohottajia ne, joita koko kansa vihaa.
Loppuun vielä listaus erään ‘homon’ musiikkimieltymyksistä (käyttäen lähteenä hänen yhteisölistaansa)
-Amis pop never stop
-Dance/Trance/Techno
-E-rotic
-Scooter
Jumalauta, sanon minä.
~Iikka
Olin kovin suruissani, kun kuulin että
a) Isaac Hayes kuoli
ja
b) Isaac Hayes jätti South Parkin (Hyvästi Chef).
Luulin, että b oli välitön seuraus a:sta, mutta näin ei ollutkaan. Juuri saamani tiedon mukaan Hayes olikin vannoutunut skientologi, ja hylkäsi roolinsa SP:n hyökättyä uskontonsa kimppuun. Kuoli vasta myöhemmin.
Jopa kristinuskon vakavasti ottaminen on naurettavaa, joten lienee turhaa mainitakaan mitä ajattelen huonoon scifi-kirjaan perustuvasta kultista. Vaan mainitsenpa silti. RRRAAAGHHHH.
Lisään tänne vielä haiku-runon aiheesta:
skientologit
ne perseestä on kaikki
kovin ärsyttää
-Ilkka
Taas keksin yhden! Miksi niin monilla ihmisillä tuntuu olevan harhaluulo siitä, mitä on sähkönsininen? Tekin, rakas lukija, oletatte todennäköisesti sähkönsinisen vääränlaiseksi.
Yleinen luulo sähkönsinestä on RGB:nä 8, 146, 208, eli kutakuinkin TÄLLAINEN. Tai jopa tällainen (klikkaa).
Oikea sähkönsininen on 125, 249, 255, eli TÄMÄ väri.
Nytpä tiedätte.
- Ilkka
Tässä pieni lingvistinen vitutuksen aihe. Kimmokkeen kirjoittamiseen sain äskettäin välitunnilta Ilkalta (!!!), kun hän spekuloi mahdollista omaa portaisiin kapsahtamistaan. ’Mä olisin tippunut portaisiin’, hän tokaisi. Paskaa. Suomen kielessä ‘tippua’ -verbiä käytetään vain kappaleista, joiden putoaminen tuottaa ‘Tip tip’ -äänen. Hyväksi esimerkiksi käy tuttu divetymonoksidi. Kyseessähän on onomatopoeettinen verbi (nyt teksti saa kyllä turhan valistavan sävyn, vähän kuin ala-asteella opettaisi).
Ja vielä subjektiivinen huomio: Minua ärsyttää suunnattomasti, mikäli joku käyttää tätä verbiä väärässä kontekstissa.
~Iikka
P.S. Urmas ja Maarit (nimet muutettu) ovat jälleen vauhdissa. Sairasta.
___________________________________
Huomaa toki konditionaalimuoto kompastuksen yhteydessä. Pysyin pystyssä, joten kierimisestäni syntyvän äänen laatu jäi arvoitukseksi. Väitän sitä paitsi, ettet edes oikeasti vitutu sääntöjen vastaisesta ilmaisusta, vaan ainoastaan koet hailakkaa ja kalpeaa tyydytystä päästessäsi nalkuttamaan asiasta.
-Ilkka