Sįenįkįįhdytįn    

Meninpä juuri tuossa kouluravintolaamme poikkeuksellisen nälkäisenä. Ja ah, tarjollahan olisi niitä hyviä porkkanaa ja porkkanaan verrattavia ainesosia sisältäviä pihvintapaisia. Vielä mitä, myös rakkaat ystäväni seksuaalisesti epäkorrektit peruskoulun pohjattomassa suossa tarpovat lihanhimoiset yhteiskunnan märkivät mätäpaiseet olivat tajunneet tämän ruokalajin autuuden. Jäljellä ei ollut muruakaan tätä kouluruoista parhainta. JUMALAUTA. Kerrankin kun olen oikeasti valmistautunut nauttimaan kouluruokaa antaumuksella ja ravitsemishakuisesti, taivaisiin asti ylistetty eläinkunnan tuote ei maistukaan suuren yleisön suissa niin kivalta kuin teollinen porkkanamössö. Keittäjät vain pahoittelivat ja kannustivat syömään perunoita. PERUNOITA!?. Jumalauta, niihin en koske.  Kasvissyönti on trendikästä, mutta silti jäin ilman ruokaa.

~Iikka

Nyt potuttaa. Olin äsken katselemassa Helsingin kuvataidelukion Vanhojen tansseja. Se oli kivaa. Harmi vain, että yleisö oli täynnä ilmiselviä mulkkuja. Aluksi kaikki oli hyvin, mutta sitten tanssijat saapuivat sisään. Heti jokaikisen piti nousta seisomaan ja näppäilemään valokuvia omasta pikku Piritasta, joka nyt niin hienosti siellä saapastelee. Jumalauta, en nähnyt enää yhtään mitään! Paskaa. Innokas mieshenkilö vieressäni intoutui lopulta kiipeämään tuolilleen, ja totta kai sieltä piti myös pudota. Ihmiset ovat niin huomionhakuisia, HUAAAAAHHHH.

Mieltäni lohdutti huomattavasti polkkanumero, joka muistutti suuresti moshpittiä.

~Iikka

Tässä pieni lingvistinen vitutuksen aihe. Kimmokkeen kirjoittamiseen sain äskettäin välitunnilta Ilkalta (!!!), kun hän spekuloi mahdollista omaa portaisiin kapsahtamistaan. ’Mä olisin tippunut portaisiin’, hän tokaisi. Paskaa. Suomen kielessä ‘tippua’ -verbiä käytetään vain kappaleista, joiden putoaminen tuottaa ‘Tip tip’ -äänen. Hyväksi esimerkiksi käy tuttu divetymonoksidi. Kyseessähän on onomatopoeettinen verbi (nyt teksti saa kyllä turhan valistavan sävyn, vähän kuin ala-asteella opettaisi).

Ja vielä subjektiivinen huomio: Minua ärsyttää suunnattomasti, mikäli joku käyttää tätä verbiä väärässä kontekstissa.

~Iikka

P.S. Urmas ja Maarit (nimet muutettu) ovat jälleen vauhdissa. Sairasta.

___________________________________

Huomaa toki konditionaalimuoto kompastuksen yhteydessä. Pysyin pystyssä, joten kierimisestäni syntyvän äänen laatu jäi arvoitukseksi. Väitän sitä paitsi, ettet edes oikeasti vitutu sääntöjen vastaisesta ilmaisusta, vaan ainoastaan koet hailakkaa ja kalpeaa tyydytystä päästessäsi nalkuttamaan asiasta.

-Ilkka

Mäkihyppy on paskaa. Nuoret isänmaamme toivot kuvittelevat leiskautuksiaan näytettävän televisiossa hidastettuina melodisen metallin soidessa taustalla, samalla kun katselijat kokevat kylmien väreiden kirmaavan selkäpiissään. Näin ei tietenkään todellisuudessa ole. Mäkihyppy on säälittävää: miksi kiivetä torniin sukset jalassa vain valuakseen sieltä alas rivossa  ihonmyötäis-puvussa herättäen iljetystä ja muutakin henkistä pahoinvointia? Ei soi metalli, soi urheiluruudun tunnustekno. Myöskään parkour ei ole siistiä. Se on homoa.

Tulipa mieleeni todellinen ärsyttävyys, jonka kirjaan ylös heti, kun kiukku on yhä tuoretta. Istun maantiedontunnilla, ja edessäni istuu ällöttävä symbioosi. Urmas ja Maarit (nimet muutettu) ovat liimautuneet huulistaan sen verran tiukasti yhteen, että olisi rälläkälle töitä. Kun he välillä irrottautuvat, alkaa armoton söpöily, mallia Rakastan sinua ikuisesti, että älähän vilkuile sitä yhtä tiettyä tyttöä, koska ikuisuus päättyy muuten rytinällä, ja kerron kaikille miten _helvetin huono_ olet sängyssä. Sanoma tietenkin kätkeytyy viattomalta kuulostavien ‘älä käy niistämässä, tulee ikävä’ -tyyppisten fraasien taakse. Miten vaan, mutta kun olen samassa ryhmässä em. ällötysten kanssa, ja työskentely on haastavaa jatkuvan lipomisen syövyttäessä kuuloelimiä.

~Iikka