Taas keksin yhden! Miksi niin monilla ihmisillä tuntuu olevan harhaluulo siitä, mitä on sähkönsininen? Tekin, rakas lukija, oletatte todennäköisesti sähkönsinisen vääränlaiseksi.
Yleinen luulo sähkönsinestä on RGB:nä 8, 146, 208, eli kutakuinkin TÄLLAINEN. Tai jopa tällainen (klikkaa).
Oikea sähkönsininen on 125, 249, 255, eli TÄMÄ väri.
Nytpä tiedätte.
- Ilkka
Tässä pieni lingvistinen vitutuksen aihe. Kimmokkeen kirjoittamiseen sain äskettäin välitunnilta Ilkalta (!!!), kun hän spekuloi mahdollista omaa portaisiin kapsahtamistaan. ’Mä olisin tippunut portaisiin’, hän tokaisi. Paskaa. Suomen kielessä ‘tippua’ -verbiä käytetään vain kappaleista, joiden putoaminen tuottaa ‘Tip tip’ -äänen. Hyväksi esimerkiksi käy tuttu divetymonoksidi. Kyseessähän on onomatopoeettinen verbi (nyt teksti saa kyllä turhan valistavan sävyn, vähän kuin ala-asteella opettaisi).
Ja vielä subjektiivinen huomio: Minua ärsyttää suunnattomasti, mikäli joku käyttää tätä verbiä väärässä kontekstissa.
~Iikka
P.S. Urmas ja Maarit (nimet muutettu) ovat jälleen vauhdissa. Sairasta.
___________________________________
Huomaa toki konditionaalimuoto kompastuksen yhteydessä. Pysyin pystyssä, joten kierimisestäni syntyvän äänen laatu jäi arvoitukseksi. Väitän sitä paitsi, ettet edes oikeasti vitutu sääntöjen vastaisesta ilmaisusta, vaan ainoastaan koet hailakkaa ja kalpeaa tyydytystä päästessäsi nalkuttamaan asiasta.
-Ilkka
Mitja (nimi muutettu) lainasi tänään The Dark Knight -elokuvan Maaritille (nimi muutettu, kts. “Blogi on jees (ja huumet on myrkyä)”). Tämä ihan viaton ja ystävällinen teko mursi kuitenkin patoumat sisälläni. Katsoin nimittäin itse elokuvan joitakin viikkoja sitten, ja se on huono. Todella huono. (Tein juuri periaatepäätöksen, etten kiroile tässä tekstissä lainkaan). Mutta tosiaan, pelkkä elokuvan tekninen huonous ei riitä tekemään koko Yön Ritari -ilmiöstä huonoa. Pohjimmainen syy ilmiön kehnoudelle (vältä toistoa) löytyy nyttemmin onneksi edesmenneestä Heath Ledgeristä, ko. jannun roolihahmo Jokerista sekä kaikista niistä idiooteista, joiden mielestä on hemmetin (ei varmasti ole kirosana) siistiä, että se tyyppi kuoli. Muutenhan leffa olisi ihan huono (hups), mutta kun siinä on iki-ihana Heath-setä, jonka naamakin on pitänyt söhriä, koska pelkkä musta palikka kasvojen edessä olisi liian räikeää sensuuria. Hänelle ei myöskään ole keksitty turhaan liikoja vuorosanoja unohdettavaksi. Riittää, kun osaa sanoa ‘Why so serious?’. Näin saadaan massat hokemaan joka yhteydessä ihan (nyt on kirosana lähellä) tajuttoman tyhmää fraasia, ja ehkä ostamaan kiva t-paita vakavuutta kyseenalaistavalla selkätekstillä. Onneksi elokuvantekijät keksivät turvautua Ledgerin apuun, muuten leffa olisi flopannut. Ja mikä parasta (kaikkien kannalta, paitsi niiden tyhmien, joilla on liikaa rahaa) äijä meni vielä kuolemaan. Jumpe, postuumisti annettu Oscar, kulttiasema on viimein vahvistettu! Rahantuloa ei voi estää! Halleluja!
Ja niin, itse Batmanin ääni (lepakkopuvun ollessa päällä) on äärimmäisen typerä.
~Iikka
Mäkihyppy on paskaa. Nuoret isänmaamme toivot kuvittelevat leiskautuksiaan näytettävän televisiossa hidastettuina melodisen metallin soidessa taustalla, samalla kun katselijat kokevat kylmien väreiden kirmaavan selkäpiissään. Näin ei tietenkään todellisuudessa ole. Mäkihyppy on säälittävää: miksi kiivetä torniin sukset jalassa vain valuakseen sieltä alas rivossa ihonmyötäis-puvussa herättäen iljetystä ja muutakin henkistä pahoinvointia? Ei soi metalli, soi urheiluruudun tunnustekno. Myöskään parkour ei ole siistiä. Se on homoa.
Tulipa mieleeni todellinen ärsyttävyys, jonka kirjaan ylös heti, kun kiukku on yhä tuoretta. Istun maantiedontunnilla, ja edessäni istuu ällöttävä symbioosi. Urmas ja Maarit (nimet muutettu) ovat liimautuneet huulistaan sen verran tiukasti yhteen, että olisi rälläkälle töitä. Kun he välillä irrottautuvat, alkaa armoton söpöily, mallia Rakastan sinua ikuisesti, että älähän vilkuile sitä yhtä tiettyä tyttöä, koska ikuisuus päättyy muuten rytinällä, ja kerron kaikille miten _helvetin huono_ olet sängyssä. Sanoma tietenkin kätkeytyy viattomalta kuulostavien ‘älä käy niistämässä, tulee ikävä’ -tyyppisten fraasien taakse. Miten vaan, mutta kun olen samassa ryhmässä em. ällötysten kanssa, ja työskentely on haastavaa jatkuvan lipomisen syövyttäessä kuuloelimiä.
~Iikka
Blogaaminen on kivaa. Voin kirjoittaa kaikki moraalittomat ja loukkaavat äärimielipiteeni tänne, eikä tarvitse takellella sanoissa.
Tässä pieni demonstraatio:
PYHÄ PIETARI ON IHAN VITUN HOMO PASKA RUNKKU. Iljettävää, irrelevanttia provokaatiota. Sitä minä teen! (hauska intertekstuaalinen sitaatti, joka liittyy läheisesti turhanpäiväiseen (kristilliseen) provokaatioon)
Mutta oli mulla kai ihan asiaakin. Tai olisi. Tuntuu vaan, että kaikki, mitä haluaisin sanoa _blogissa_, on jo sanottu jossakin toisessa blogissa. Tässä malliesimerkki: http://epakohtiamaailmalta.blogspot.com/
Otan silti käsittelyyn huumausaineet. Loistoaihe, jakaa mielipiteet ajasta ikuisuuteen. Ja aina voi olla radikaalisti eri mieltä. Sitä minä teen! (No nyt taitaa mennä jo liian pitkälle)
Mutta kuitenkin. Nykyisenä laman aikana olisi tärkeää saada talous elpymään. Ja mikä olisikaan parempi keino saada raha tulvimaan, kuin valjastaa idän huumerahavirrat valtion pussiin. Sotiminen (maailman paras bisnes) on väärin, joten on eettisempää myydä heroiinia (lähes yhtä hyvä). Miksi annamme rahojen solahtaa suoraan sormiemme välistä pimeiden huumeruhtinaiden synkkien linnojen kellariholveihin, kun voisimme pitää ne itsellämme?
Narkomaaneja ei tarvitsisi enää leimata yhteiskunnan mätäpaiseiksi, vaan he olisivat yhteiskunnan sankareita, oikeita mallikansalaisia. ‘Nämä herrat tässä ovat oivaltaneet homman ytimen; tarkoitus on tavoitella hyvää oloa JA hyödyttää yhteiskuntaa’. NARKKARIT RULAA!
Itse en ole kokeillut huumeita, enkä aio vastaisuudessakaan kokeilla.
(Tissit)
~Iikka
P.S. Hauska seurata (nyt taustaoletuksena -aijai- on, että joku lukee blogiamme) kuinka moni menee sekaisin kahden (mahdollisen) aktiivikäyttäjän etunimissä.
Jälleen on uusi aihealue avattu. Päivässä ehtii monenlainen asia ärsyttää, eikä niistä kaikista millään ehdi vaahdota suullisesti. Kerätkäämme siis niitä tänne muistiin! Ärsytyksen aiheella - on se sitten pseudoliberaalit filokoprit (näppärä sanaleikki) tai Britney Spearsin Wommmmanizer - ei ole minkäänlaisia rajoituksia. Tulkaa, iloiset veikkoseni, siirtämään yhteiskuntamme virheet sydämeltänne Sienikiihdyttimeen muussautumaan.
Heitänkin nyt ensimmäisen kiven ja kerron, kuinka aamuisen R-kahvin saantini estyi, saaden mieleni merkonomien kioskin sumppiakin katkerammaksi.
Kello oli vähän yli yhdeksän tänä aamuna, kun väristen ja väsyneenä lampsin R-kioskille hakemaan mehevää Juhlamokkaa. Syy riistohintaisen kupillisen suosimiseen on lähinnä nerokas muovikansi, jonka nokasta kahvin voi nopeasti hörppiä heittämättä sitä kuitenkaan päälleen. Saavuttuani kioskille oli pettymys suuri, kun tavallisesti niin rauhallisen Ärrän ovelta tunkikin populaa ulos asti. Välitunnin erittäin rajallisen keston takia jouduin kääntymään takaisin.
Myöhemmin samana päivänä kioski oli jo vähän rauhoittunut, vaikka parveilua oli vieläkin havaittavissa. Tunnistin joukosta myös Sipoon Sanomien toimittajan, joten arvelin kioskin täyttävän vuosia ja tarjoavan Nikkiläläisille jotakin ilmaista (!!). Arvelin väärin. Todellinen syy oli erään äitini ikäisen laulajattaren konsertti, jonka lippuja kioskilla myytiin. Olin samalla järkyttynyt ja sanoinkuvaamattoman pettynyt. Nikkilä oli siis evännyt kunnon ihmisiltä kioskipalvelut päästäkseen katselemaan tsiljoonan metrin päästä ja huonolla äänentoistolla tätä ikikireää “popin kuningatarta”. Kolmessa tunnissa Suomen kansa ehti haalia itselleen lippuja lähes 9 miljoonalla eurolla. Hävetkää, on sentään lama!
Tänä iltana Kuningatar myhäilee tyytyväisenä käydessään yöpuulle, löysätessään takaraivossaan piilossa törröttävän ihonkiristysruuvin. Lurpsista!
- Ilkka